KAJ ja minä

KAJ vann Mellofinalen ja edustaa Ruotsia Euroviisuissa. Tämä vöyriläisen kolmikon menestyminen on monella tapaa mainio asia. Siksikin, että hetkeksi se näyttää Pohjanlahden pohjukan eli Pohjan melko laajoilla ympärysalueilla olevan muutakin kuin Pohoojammaa ja pohoojalaaaset. Bara bada bastu on kevyt, sillä lailla kuin kevyt musiikki (enimmäkseen) on, jonkin verran hullutteleva, sopiva muistuttamaan loppuun saakka tuotteistetun popin höpsöydestä.

Minää, joka noin suurin piirtein on maailmassa elämisen väline, yritetään yhtäällä kasata ummehtuneiden ja jäykkien sepitteiden varaan, sellaisten kuin heimomyytit, kansallisuus, lahkolaisuus, ahdas miehen tai naisen malli. Toisaalla etsitään rakennustarpeita identiteettisirpaleista tai psykiatrisista diagnooseista eli rakenteistetuista oireluetteloista. Tai keskitytään pintaan, ostetaan leikkauksia, kosmeettista kirurgiaa jota erheellisesti nimitetään esteettiseksi (estetiikka ei ole yhtä kuin kosmetiikka) ja ruiskeita, joilla pullistetaan ja oiotaan. Nostetaan puntteja, luetaan selpfhelpiä. Yritetään saada aikaan näyttelykapine tai somepersoona, joka kerää tykkäyksiä, jotka saavat aikaan dopamiiniryöppyjä.

Dopamiini on vain yksi kymmenistä, ehkä sadoista hermoston välittäjäaineista. Mielihyvän aikaan saavat hermoverkot ovat pieni osa aivoista. Aivot ovat vain osa ihmiseläimestä, ja erillisinä, irrallaan ne eivät pystyisi mihinkään. Kestävää mielihyvää ei ole, jatkuvaa onnellisuutta ei ole. Aivojen ja mielen tarkoitus on pitää paketti koossa eri tilanteissa, vaihtuvien tunteiden ja mielentilojen vallassa, maailmassa ja toisten ihmisten joukossa. Ilman ihmisten yhteisöäkään emme selviäisi emmekä oppisi, miten eletään ihmisiksi.

En tarkoita tällä, että tuntisin tarkkaan ihmismielen, en tunne omaanikaan, tiedostamaton osa on mittava. Sen ruotuun saamisessa ja puleeraamisessa vasta työtä olisi. Pelkäänpä, että jos sen virtaviivaistaminen jotenkin onnistuisi, kadottaisin sen vähänkin eloisuuden, jota minussa vielä on.

Yritetään pitää paketti koossa ja huolta niistä, joilta se ei aivan joka kulmalta onnistu. Yritetään olla keskittymättä omaan minään, joka on vain maailmassa elämisen väline. Se voisi välillä jäädä sivummallekin. Ollaan ihmisiksi, tärkeilemättä, mennään saunaan.

Kommentit

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *